Valmistumisen partaalla hoippuva allekirjoittanut, ja hänen kollegansa, ystävänsä ja verisukulaisensa, samassa elämäntilanteessa kamppaileva "Pikkusisko" ovat päättäneet juhlia yhteisesti. Siis valmistumisiaan.
Allekirjoittaneestahan tulee höpöhöpömaisteri ja alipalkattu, aliarvostettu, alamittainen kirjastotäti. Pikkusiskosta yksinäisyrittäjänä leipänsä hankkiva höpöhöpökeraamiikka-alan artesaani, joka [nyt sitä tummanvärisevää Rautavaarantapsa -ääntä peliin] ponnistelee kourat savessa, selkä pysyvästi köyryyn jämähtäneenä uunin polttavassa hehkussa.
Alustava suunnitelma on kutsua valikoitu otos suvusta ja ystäväpiiristä isäpapan mökille. Suo, kuokka[vieraat] ja Essi, juu nou. Allekirjoittanut on ideoinut kieltäväni kutsussa kaikkien jakkupukuun edes vivahtavien asujen käyttämisen ja että valmistujaisissa tarjoiltaisiin pelkkiä kakkuja (tiedoksesi, Kitsune-chan): pavlovaa, suklaakakkua, voileipäkakkua, prinsessakakkua ja täytekakkua. Sekä äpäkkää boolia, jonka pitoisuudet ja ominaisuudet vastaavat pakkasnestettä.
Sitten vain kirjoittamaan ylen pseudoakadeeminen puhe, joka vilisee ranskan, latinan, saksan ja venäjänkielisiä sitaatteja, kevyen naurun siivittämää maljankohottelua ja kiitoksia olemattomille yhteistyötahoille (haluan vielä kiittää Suomen Levitoivien Kirjastonhoitajien yhdistystä muhkeasta stipendistä ja tietenkin rakasta ystävääni, nunnaa ja kirjallisuudentutkijaa; seikkailijaa ja Pohjois-Euroopan johtavaa dada-asiantuntijaa, äiti Pelagiaa, joka ei päässyt näihin juhliin, koska hän vihkii juuri käyttöön uutta koptilaisluostaria Pohjois-Afrikassa). Ja tietenkin toinen runollinen vuodatus sisareni taitavien savikäpälien ylistykseksi, esimerkiksi klassisen sonetin muotoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti