lauantaina, huhtikuuta 23, 2005

Aikataulujen mies

Mieheni on aikataulujen mies. On launatai, kello tulee yhdeksän ja vapaapäivä. Allekirjoittanut kairaa itselleen syvemmän ja pimeämmän ja lämpimämmän kolon vällyjen alle, ja pinnistelee takaisin uneen. Mies kuiskaa kuuluvasti, ettei nukuta.

Jotenkin äänekäs kuiskaus on paljon äänekkäämpi kuin normaali puhe. Hiton paljon äänekkäämpi.

Joskus kymmenen jälkeen allekirjoittanut tulee siihen tulokseen, että enää ei nukuta, siis kovin paljoa, joten ylösnousua voidaan varoivaisesti harkita, siis jos on kahvia. Hän kömpii zombina keittiöön ja hapuilee aamun kirkkaudesta sokaistuneena kahvimukia. Aikataulujen Mies on kuunnellut tunnin musikkia, syönyt, juonut, kampautunut, lukenut aamun lehdet ja on kärsimätön:
- Kuinka kauan sulla menee?
- Yhymmm.
- Jos lähdettäis puolen tunnin päästä, kaupat on vielä auki.
- Yhymm?

Aikataulujen miehellä on lista tehtävistä, jotka tulee suorittaa viikonlopun aikana. Tehtäviin ei kuulu löhöäminen aivottomana vihanneksena sängyllä, lojuminen puolitajuttomana kasviksena sohvalla, loikoilu tajunnantasoltaan vähäisenä levänä nojatuolissa, tyhjin silmin tuijottelu eikä hyödytön puuhastelu. Hyödyttömän puuhastelun hyödyttömyysasteen taas päättää mies: esimerkiksi puutarhassa raataminen on hyödytöntä, koska aivan yhtä hyvin koko piha voitaisiin nylkeä ruohonleikkurilla kerran viikossa. Toisaalta, paradoksaalisesti, aikataulujen miehelle lopputulos ei ole tärkeä, vaan prosessi: se, että on jatkuvasti topakan touhun tilassa. Näin olleen aikataulujen miestä ei niin vain keskeytellä, jos hän tekee jotakin näennäisen arvotonta, esimerkiksi lukee keskittyneesti (ilmeisesti vessapaperille painettua) amerikankioskikirjaa.

Nyt, kun japaninihmeeme alkaa joutaa vanhojen kotteroiden hautausmaalle ja uutta kumitassua on alettava katselemaan, on aikataulujen mies innostunut automatkailun ajatuksesta. Voin hyvin kuvitella, kuinka aamulla kotipihassa katsotaan karttaa ja mies sanoo: "Ajamme tänään Murmanskiin."

2 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Kuulostaa pelottavan paljon meidän toiminnaltamme. Tosin osat ovat toisin päin: minulla on Aikatauluja. Sen vain tahdoin sanoa, ettei ole helppoa olla Aikataulujen nainenkaan.

Jenni kirjoitti...

Nyt, kun olen tiedostanut ajautuneeni liittoon aikataulujen miehen kanssa, asia alkaa vaikuttaa hellyttävältä. Bongailen aikatauluja ja sanon; "Just noin mä kirjoitin sun tekevän!"

Olen myös voimakkaammin tiedostanut oman tarpeeni elää joutilaisuuden mahdollisuus tietoisuudessa. Mielestäni mikään ei tehosta puuhaa paremmin, kuin yksi lintsattu päivä.