Gradun jättäminen esitarkastukseen oli varsinainen antikliimaksi. Katselin ohutta paperinippua itsesäälin ja inhon vallassa ja mietin, miltä tuntuisi polttaa koko häpeällinen raapustelma. Tunteet heittelehtivät jonkinlaisesta kalvakasta voitonriemusta epäuskoon ja lopulta sellaiseen synkkään epäilykseen, että jokin perverssi virus olisi muuttanut puolet tekstistä sattumanvaraisiksi kirosanoiksi.
Entäpä unet! Näen unia amatöörimäisistä kirjoitusvirheistä: sarkakuva, sarjakiva, suveneeri, ja pilkkuvirheistä, jotka levittäytyvät tekstiin kuin jokin inhottava rokko. Näen unta vastaanotosta, jolla tarkastaja kumartuu ylleni kuin vanhatestamentillinen jumala ja hymyilee pilkallisesti. Ja sanoo, että hatara argumentaatio, lapselliset kielikuvat ja itsekritiikin täydellinen puuttuminen eivät suinkaan ole pahimmat ongelmat. Paljon huolestuttavampaa on, että aiheenvalinta on epäonnistunut.
Ensimmäiset päivät hiippailin kotona tuulipuvussa, vuoroin nukuin, vuoroin join kahvia ja katselin lamaannuttavan typeriä televisioelokuvia. Sitten sain itseni kirjastoon ja raahasin kotiin kasan raakoja psykologisia trillereitä ja järkälemäistä, apokalyptistä tieteisfantasiaa. Aloitin huonekalujen kunnostamisen. Punoin mustista, murheellisista koivunoksista synkkiä koreja kesäkukille.
Nyt odotan turtuneena seuraavaa vastaanottoa, jossa epäpyhä äpärälapseni päästetään kotiin korjauksia varten.
1 kommentti:
Äh, eivät ne yleensä paljonkaan rutise. Ainakaan mulle ei rutistu, kun tarkastaja ei vissiin ymmärtänyt aiheesta niin kovasti :P
- rahaa tulee vain valmistuneista, kyllä ainakin meillä on semmoinen pikapikaaulosvaan-meinki. "Työssäsi on lievää analyyttisyyden puutetta mutta toisaalta, aiheen huomion ottaen, en osaa kuvitella, miten muutenkaan olisit siitä voinut kirjoittaa", kirjoitti työn ohjaaja sähköpostissa.
Vastasin muistaakseni, että analyyttisyys ei todellakaan taida olla vahvimpia puoliani.
Ei niiden tarkastajien työkään taida niin herkkua olla :P
Lähetä kommentti