Syyllistyn turhamaisuuden syntiin, joka kuolemansyntinä vaatii ripittäytymistä (epäilemättä blogi on oikein hyvä tähän tarkoitukseen) ja käyn kampaajalla, joka saa vapain käsin (kuinka hassu ilmaus) etsiä uuden & epäilemättä paremman minun. Tällä hetkellä totuttelen hiusten lyhyyteen.
Mies sanoo, että näytän äidinkielen opettajalta.
Mutta hän on väärässä.
Peilissä on nimittäin vaalea versio äidistäni.
2 kommenttia:
Mitä tapahtui vaaleanpunaiselle tapetille? Eihän tätä osaa lukea ilman :)
Minäkin kävin parturissa. Lattialle jäi kauhea kasa karvoja, mutta kukaan ei huomannut. Missä vika?
Vaaleanpunainen on Ni-i-i-in passé... ei vaan, vaihtelua?
Lähetä kommentti