Uusi sukulainen

Uusimman sukulaisen mukana syntyy myös äiti ja isä, eno, liuta tätejä, mummoja ja ukkeja. Pieni joukko on kokoontunut akryylikehdon ympärille tutkimaan lauman tuoretta jäsentä.

Hän on hyvin pieni. Peukalonpään kokoisesta kantapäästä on imetty verta ja se on mustelmainen, päässä on harsosta tehty pipo ja miniatyyrinenään menee spagetinohut letku (siltä varalta, että uusin sukulainen ei jaksa syödä omin voimin koko annosta). Uusin sukulainen ei pidä teipistä naamassaan. Pylly on varovasti arvioiden satsuman kokoinen.

Silti uusin sukulainen on hyvin jäntevä ja ilmeikäs. Imuteho on mahtava, ja tyyppi kiemurtelee koko ajan. Varoittamatta naama rutistuu kasaan ja muuttuu joulunpunaiseksi. Viesti on selkeä: tissiä ja nopeesti, muuten menee hermo. Raivo kestää hetken, sitten uusin sukulainen väsähtää ja nukahtaa.

Ymmärrän sanan ymmyrkäinen -merkityksen kun uusin sukulainen kohtaa enon. Silmät ovat ammollaan ja suu pyöreä. Kiemurtelu lakkaa ja kädet sormet ojentuvat kuin antennit. On täysin selvää, että eno tuoksuu ja kuulostaa ihan erilaiselta, kuin mikään muu tähän asti.