Serotoniini- ja estrogeenivaje ovat tappava yhdistelmä, ei potilaalle vaan ympäristölle. Katson inhoten edessä vyöryvän naisen nahkatakkia, jonka tekemiseen on nyljetty ainakin neljä täysikasvuista nautaa. Konnari näyttää krapulaiselta, vähäinen lumi on vetistä ja sulaa varmaan taas pois. Koiran silmät verestävät, se hakee sekaiselta vuoteelta sopivan mutkan ja käärii itsensä uneen. En löydä papereita, en löydä puhelimen akkua, en löydä derringeriä.
Puhun kuulemma itsekseni. Ehkä myös seison loskaisella kevyen liikenteen väylällä ja huudan suoraa huutoa, vaikka luulenkin käveleväni ripeästi ja hiljaa kirjastoon.
Älä törmää minuun tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti