Väinöstä tulisi hyvä vammaiskoira: kun käärötän puolikuurosokeana pseudoefedriinien ja flunssan yhdistelmästä, toimii Väinö kärsivällisesti lämpöhauteena, tarkistaa tunnin välein elintoiminnot napapiirin kylmällä kuonollaan ja haukkuu, kun puhelin (ovikello, rannekello, munakello ja palohälytin) soi.
Väinö on kärsivällinen, Väinö on lempeä, Väinö ei niskuroi, riehu eikä etsi omaansa. Ilman Väinöä olisin minä helisemässä kuin tiuku ja kilistämässä hälytyskelloa. Niin pysyvät nämä kolme: rusinakeitto, doping ja Väinö, mutta suurin niistä on Väinö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti