Kello tulee kuusi. Paras kaverini lähti juuri ajamaan etelään suorittaakseen fyysisesti hyvin raskaan kokeen.
Käveltiin höpisemässä rannalla. Täytin äijän kahteen kertaan energiapitoisella sikapastalla ja annoin mukaan Nabokovia sekä pöljiä, amerikkalaiselta kuulostavia elämänohjeita aamukahvilla. No viideltä nyt ei voi odottaa, että kukaan on ajatusten Tonava tai edes Vuohenoja.
Ystävät ovat elämän vastarouhittu mustapippuri ja gourmetsormisuola. He ovat paikalla kun töppäät ja he ovat yhä paikalla, kun yrität koota itsesi, eikä heitä haittaa diagnoosisi eikä se, että näytät juuri sinä päivänä kaupungilla mielenterveyskuntoutujalta.
Jänskättää toisen puolesta.
Näyttääkö muuten teistä siltä, että tolla puulla on selluliittiä?
2 kommenttia:
Tolla puullahan on takapuoli kuin pankkiryöstäjällä. Hertsyykkeli. Mä muuten arvaan, että kuva on otettu Pyynikillä, vai onkse jo Pispalaa (missä se raja kulkee?). Oonko väärässä?
Tuo mitä sanoit ystävistä, se on kyllä nappiin. Ei voi kuin toivoa, että kaikilla olisi ainakin yksi ja mieluiten muutama tuollaisia ystäviä. Ehkä parasta, mitä voi tehdä, on yrittää itse olla sellainen ystävä.
Pöljät elämänohjeet ovat ihan parhaita. :D Jopa niin, että kaikkein pöljimmistä elämänohjeista voisi koostaa vaikka jonkun kokoelman. Se myisi kuin sikanauta.
Puu, jolla on pylly, löytyy Hämeenlinnasta, pääkirjaston läheisyydestä, ehkä hänellä on sukua Tampereella, mene tiedä.
Pöljistä elämänohjeista parhaat sanotaan aamukuudelta tyhmällä äänellä.
Lähetä kommentti